Maanmittaus, 82:2, 2007
Vesijätön arvo tontin lisäalueena
Risto Peltola ja Juhana Hiironen
Tiivistelmä. Tässä artikkelissa tarkastellaan vesijätön arvoa arviointi- ja oikeuskäytännön sekä maankohoamisrannikolla tehtyjen vesijättökauppojen avulla. Ensisijaisena tarkastelukohteena on vesijätön ja vesijätön sisältävän lomatontin hintasuhde. Artikkelissa selvitetään myös vesijätön arvioinnin oikeudelliset ja arviointiopilliset perusteet. Oikeuskäytännön perusteella on pidettävä selvänä, että vesijätön arvioinnissa on huomioitava sen nykyisen käyttötarkoituksen lisäksi myös vastainen käyttötarkoitus esimerkiksi osana lomatonttia, mikäli sen voidaan katsoa vaikuttavan vesijätön arvoon. Arviointikäytäntö osoitti, että mikäli vesijättö on pinta-alaltaan iso tai laadullisesti huono eikä sen liittäminen muuta lunastavaa kiinteistöä tosiasiallisesti sisämaatontista rantatontiksi, on vesijättö arvioitu yksikköhinnaltaan huomattavasti, noin 60 %, lunastuksessa muodostuvan tontin yksikköhintaa alhaisemmaksi. Asianosaisten sopiessa korvauksista, oli vesijätön arvon katsottu olevan vieläkin alhaisempi. Kauppahintatutkimus osoitti, että vesijättöjen hintojen hajonta on suuri. Vesijätön ja lomatontin hintasuhde oli pääsääntöisesti yhtä pienempi ja keskimäärin noin 50 %. Vesijätön ja lomatontin hintasuhde laski vesijätön pinta-alan kasvaessa ja sen laadun huonontuessa. Sen sijaan itsenäiseksi lomatontiksi ostettu vesijättö oli yhtä kallis kuin lomatontti, ja selvästi kalliimpi kuin lomatontin lisäalueeksi ostettu vesijättö. Muuhun käyttöön kuin tontiksi tai tontin lisäalueeksi ostetut vesijätöt olivat halpoja.
| Takaisin lehden sisällysluetteloon | pdf (212kb) |
